perjantai 22. helmikuuta 2013

Näinkö valoa?




Tiedättekö,
pitkä mustien päivien ketju 
katkesi ensimmäisen kerran viikko sitten.

Ei se väriltään kirkkaista kirkkain ollut silloinkaan,
mutta ensimmäisen kerran sain kokea
valon vielä olevan olemassa.
Minuakin varten.
Mieli oli ihmeellisen valoisa.
Ja sitä kesti kokonaista kaksi päivää.







Se, mikä saa valon kirkastumaan
tähän pimeyteen,
on ehdottomasti ystävät.
Ilman teitä en varmasti näkisi valoa vielä pitkään aikaan.









Ystävät,
ne
kutsuu syömään
pyytää kahville
vie ratsastamaan metsäpoluille
järjestää tyttöjenillan
tulee pyytämättä käymään
vie ostoksille ja ravintolaan
sanoo lohduttavia sanoja
laittaa tekstiviestejä
soittaa
kuuntelee
lähettää merkkareita ystävänpäivänä
pitää huolta.


Hetkeksi unohdan muun.















Hetkeksi unohdan muun

Punatulkut pyrähtävät pihapuun oksille,
tupsahtavat tuulen mukana kuin kutsusta.
Nököttävät totisina ja tarkkaavaisina
keskellä lehdetöntä lohduttomuutta,
ja hetkeksi unohdan muun.
Unohdan samean surun
ja varoittamatta paljaaksi riisutun pelon.
Unohdan eiliset ja huomiset.
Unohdan kipeän haavan
joka pysyy auki aina vaan.
Tuo ohikiitävä unohduksen hetki
tuntuu niin pehmeältä,
hellältä ja hyvältä.
Suljen silmäni
ja sallin itseni levätä siinä.

(Kun suru on suurin-lohdutuksen sanoja,
Sinikka svärd ja Sinikka Hautamäki)







Kunnes jälleen putoan.



-Reeta-



maanantai 11. helmikuuta 2013

Pneumonia.



Taasen aloitan 
kiitoksella.

Kiitoksella,
joka on vain pieni huokaus.
Mutta sydämestä tuleva.




Liikuttavaa,
kuinka te tunnistitte Sennin paidan
ja muistitte sen olleen vasta Sennin päällä.
Muistitte Sennin kuolinpäivän, 
kun tuli kuukausi täyteen.
Ja jaksatte meitä vielä muistaa
ja kannustaa.


***


Kodin tyhjyyden tunnetta ei ollenkaan helpota se,
että valtava määrä Sennin 
hoitotarvikkeita, apuvälineitä, tavaroita
on jo lähtenyt pois.

Tilalle jäi pelkkää tyhjyyttä.


Apuvälineet lähdössä takaisin Apuvälinekeskukseen.




Hoitotarvikkeita.




Pienen tytön omaisuutta.


"Senni asuu sydämissä, 
ei pois siivotuissa tavaroissa."


Kiitos tästäkin kommentista.
Tämän olen yrittänyt muistaa tavaroita siivotessani,
vaikka välillä sydäntä raastaa.
En toki ole kaikkea pois laittanut,
rakkaimmat ja tärkeimmät jätetään.


***



Kuluneen kuukauden aikakäsite on jotenkin häilyvä.
On tapahtunut niin paljon,
että luulisi kuluneen huomattavasti pitemmän aikaa.
Mutta tosiaan,
vasta kuukausi tuli torstaina täyteen Sennin lähdöstä.
Ei siis mikään ihme,
että tunnen sitä mitä nyt tunnen.

Raastavaa ikävää,
alakuloa,
surua,
vihaa,
väsymystä,
uupumusta.

Mutta yritän uskoa,
että täältä noustaan.
Matka on vain vielä pitkä.


***

Haluan vielä loppuun jakaa teille
reilun kuukauden takaiset tapahtumat.
Vuoden ensimmäisessä postauksessa mainitsin
Sennille nousseen kuumeen.


Kirjoitan otteita sairaalassa kirjoitetusta loppuarviosta,
jonka itsekin saimme pari viikkoa sitten.




"Nyt Senni tulee sairaalan päivystykseen terveyskeskuslääkärin lähetteellä ambulanssilla. Edeltävästi reilun 2 vrk:n ajan ollut kuumetta ad 40.3 astetta. Lisääntyvää limaisuutta, hengitysvaikeutta, limaimujen tarvetta, kotona lima ei enää imuilla kunnolla irronnut.
.....
Terveyskeskuksessa saturaatiot olleet matalia, noin 70% ja nousseet lisähapella ad 77%. Tullessa todettu hengitysvaikeus ja obstruktio, auskultoiden keuhkoista limarohinaa molemmin puolin ja loppu expiratorinen vinkuna.
......
Thoraxkuvassa vasemmalla keski-ja basaalikentissä pneumoniset infiltraatit. Aloitettu pneumonian hoidoksi Amoxicilliini-Klavulaani happo. Ventoline inhalaatiot obstruktion hoitoon.
Seuraavana päivänä CRP noussut ollen 120,4, joka myös hoitojakson korkein lukema.
Laitettu tippa, aloitettu Zinacef keuhkokuumeen hoitoon...Lisäksi puolet nesteytyksestä PEG-letkuun,
puolet iv-reittiä pitkin.
......
Hengitys edelleen varsin työlästä, lisähapen tarve luokkaa 65-80%. Lisätty lääkitykseen myös Atrovent ja Solu-Medrol iv.
......
Antibioottihoidon myötä CRP lähtee hyvin laskuun, mutta hengitys jatkuu työläänä. Saanut myös Furesista, koska virtsaa tullut huonosti. Tällä lähtenyt paremmin tulemaankin. Aloitettu myös rasephine inhalaatiot.
......
Lisähapen tarve noussut 100%:iin, aloitettu Cpap-hoito, josta kuitenkaan ei merkittävää hyötyä. DNR päätös tehty aiemmin 22.11.2010 ja nyt vanhempien kanssa puhuttu, että intuboimaan ei lähdetä. Kipulääkitty. Pikkuhiljaa saturaatiotaso laskee 100% lisähapesta huolimatta ja aamulla 07.01.2013 kello 08.28 todettu rauhallinen exitus.
Merkittävän perussairauden ja vakavan infektion vuoksi katsotaan, ettei obduktiolle ole tarvetta."




Paljon lääketieteen termejä,
mutta keuhkokuume oli se, mitä 
Senniprinsessa ei enää kestänyt.









(kuvat sunnuntailta 6.1.2013)



"Pieni ihminen,
niin suuren tyhjän paikan
jätit jälkeesi,
mittaamattoman ikävän,
koko elämän pituisen."
(Riitta Hämäläinen, Sinä olit lahja)



-Reeta-