torstai 31. tammikuuta 2013

Kesken.




Kaikki jäi tosiaan niin kesken.



Sennin

puhtaat pyykit kuivumassa,

likapyykkiä pyykkikorissa,

yösukkia sängyssä,

peti tekemättä,

lääkekippoja siellä täällä,

terapialelut korissa,

avattuja vaippapaketteja,

pesemättömiä ruokapulloja,

pinnejä,

pampuloita,

sieviä mekkoja.


Kaikki niillä paikoillaan,
johon ne jäivät Sennin lähdettyä.









Niitä pikkuhiljaa nyt pois laittaen.


Voitteko kuvitella,
miltä tuntui pestä viimeiset Sennin pyykit...?



Alla oleva vaatepussi lojui pari viikkoa koskemattomana lattialla.
Sisältäen Sennin vaatteet, 
jotka oli Sennillä päällä viimeisenä.
Vain tuon pussin kanssa palattiin
sillon 7.1 sairaalasta kotiin.

Pussi nyt tyhjättynä,
viimeisen kerran nuuhkuteltuina,
pestynä
ja talteen pakattuina.


Paitsi valkopalloiset pinkit sukkahousut,
jotka on edelleen pesemättä ja itselläni unikaverina.
Niitä en pese.
Vaikka eihän ne enää Sennille tuoksu.
Mikään ei oikeastaan enää tuoksu.
Mutta se tunne.


Paitsi äitini sanoi,
että meidän koti tuoksuu Sennille.
:)








Hiljaa eteenpäin.
Tapahtuneen alkaa jollakin tasolla ymmärtämään.
Ja sitä myöten uusia tunteita ja ajatuksia työstettävänä.
Voimia tarvitaan joka päivä.



Kiitos tuesta.


-Reeta-





torstai 24. tammikuuta 2013

Alla koivupuun.





Talvi on pistänyt parastaan
kelien suhteen näillä lakeuksilla.
Auringolla on ihmeitä tekevää vaikutusta mieleen.

Mieleen,
joka ajelee suurta tunteiden vuoristorataa.
Ikävä on alkanu lyömään vasten kasvoja.





Haudalla on tullut käytyä usein.
Jokin siinä vetää vielä sinne.
Hakeeko sitä vielä itelleen jotakin todistetta,
 oliko se unta vai ei.
Kun ei vieläkään oikein tahtois uskoa.

Tänäänkin ajattelin käydä.
Otan talteen nuo värssyt,
ennenkuin kukat siivotaan pois.







Sennin kaunis maallinen maja
lepää kauniilla paikalla
koivun alla.
Kuusiaidan vieressä,
järven rannalla.






Voin jo kuvitella,
miten kaunis maisema onkaan kesällä.







Kiitos jälleen niin lohduttavista
kommenteista ja yhteydenotoista.
Jokaisella sanalla on niin suuri merkitys,
tietäisittepä vaan.
<3


-Reeta-



maanantai 21. tammikuuta 2013

Kaunis päivä.






Se päivä,
jota kuutisen vuotta pelättiin,
ja kauhulla odotettiin,
oli lauantaina.
Senni-prinsessa saatettiin läheisten ympäröimänä
haudan lepoon.

(kuvat www.averti.fi )



Päivä oli surusta, pelosta ja jännityksestä huolimatta
k a u n i s .
Niin Sennin näköinen.

Herkkä, lohdullinen, kaunis.




Saattomusiikiksi ei haluttu perinteistä
urkusävellystä, vaan isi sävelsi sen itse.

 Sennin saattomusiikkia pääset kuuntelemaan täällä.
Kappaleen lopussa kuuluu sydämenlyönnit,
joihin koko musiikki symbolisesti päättyy.







"Kiitollisena joka hetkestä.
Rakkaudella äiti ja isi."



Muistojuhla oli kaunis.
Kauniita lauluja,
koskettavia puheita,
ihania muistoja.


Kahviherkkuina tarjottiin pelkästään
herkkuja joista Senni piti.
Ja kunkin tarjottavan viereen
löytyi sopiva kuva Sennistä
popsimassa samaisia herkkuja.
:)

Ruokakin oli Sennin lempiruokaa
ajalta, jolloin vielä söi isoja lautasellisia
hyvällä ruokahalulla.
Uunilohta ja perunamuusia,
ja jälkkäriksi suklaavanukasta kermavaahdolla
- Nam, sanoisi Senni!
<3



Possuja, pipareita ja suklaakakkua!


Tikkareita ja Pätkiksiä!


***

Surusta ja ikävästä huolimatta
päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus.

Kiitollisuus siitä, 
että saatiin pitää Senniä meidän luona.
Saatiin kokea niin valtavasti ihania asioita,
tuntea Senni semmoisena kuin Senni oli,
saada tulla äidiksi ja isäksi Sennin myötä.

Tämän ikävän ja tyhjyyden  
kanssa on nyt vain opeteltava elämään,
päivä kerrallaan.





Loppuun haluan kirjoittaa laulun,
jonka Sennin setä teki muistotilaisuuteen.
Hän oli nähnyt muutaman unen Sennistä,
ja niissä Senni oli ollut terve,
juossut heinäpellolla meidän kanssa
ja sanonut minulle
"älä äiti murehdi."
<3


Kaunis uni 
(säv. ja sanat T.Hoisko)

"Hei, ootko nähnyt
mitään kauniimpaa?
Kun ihmislapsi nukkuu
helliin suudelmiin
Ja rientää pois,
luokse enkelten.
Suru meillä on
ja muisto yhteinen.

Alla tähtitaivaan
en saata sua unohtaa
Kaunis enkeli,
sä elit täällä hetkesi.

Unessani sinä
juoksit äidin helmoihin.
Kävelit heinäpellolla,
nauraen palaten kotiisi.
Sinä toivoit niin,
älä äiti minua murehdi.
Nyt kaunis päivä on,
nyt kaikki hyvin on."



-Reeta-




tiistai 15. tammikuuta 2013

Sanaton.




Tuntuu,
että ei ole enää mitään sanottavaa.

En voi kertoa enää mitä Sennille kuuluu.
Ja mitä ollaan touhuttu.

Omat kuulumiset tuntuu niin turhilta.







Raskas ja pitkä ensimmäinen viikko takanapäin.
Ja nyt tuntuu siltä, että Sennin pitäisi kohta tulla hoidosta kotiin..
Järki ei meinaa käsittää tätä vielä.








Tuntuu jotenkin käsittämättömältä lukea
oman lapsen nimi kaikissa noissa lukuisissa korteissa ja adresseissa.
Vaikka tämän onkin tiennyt olevan edessä,
ja sitä on kuutisen vuotta ehtinyt pelätä ja miettiä,
ei siihen siltikään osannut valmistautua. 




Ja nyt, ihan yhtäkkiä,
pitäisi osata elää tämän kanssa.










Kiitän teitä edelleen kauniista sanoista 
ja kaikkia kukkia lähettäneitä ja niin monin tavoin meitä kantaneita.

Kiitos myös kannustamisesta jatkamaan tätä blogia.
Hiljalleen keräilen voimia ja ajatuksia kasaan,
ehkäpä sitä sanottavaakin vielä on ja tulee.
En aio vielä lopettaa.


Niinkuin Juha Tapiokin sanoi,

"Aurinko ei laske."
Etenkään nyt Sennin kohdalla.


-Reeta-





torstai 10. tammikuuta 2013

Viimeinen kuva.




Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja
ja lohduttavia sanoja.
Ollaan ihan liikuttuneita siitä,
että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain.
Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.

***


Eilen saatiin nähdä vielä kerran
maailman kauneimmat kasvot,
ennenkuin arkku suljettiin.










En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä.
Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.

Oikea enkeli.










Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-



maanantai 7. tammikuuta 2013

5.9.2005-7.1.2013


"Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
että lähtisit tänään."




Pieni rakas Senni prinsessamme
pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30
äitin ja isin suudelmien saattelemana.
Suru, ikävä ja luopumisen tuska
on ääretön.

Mutta myös niin äärettömän kiitollinen
Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä.
Senni jätti meille valtavan ihania muistoja
ja elää sydämissämme aina.
Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.


Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan
lastenosaston B21:n henkilökunnalle
erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta.
Hoiditte samalla myös meitä.
<3


Syli ja koti on nyt niin tyhjät.


-Reeta-




keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen.



:)
Olittepa jättäny ihania kommentteja taulusta!
Toivottavasti palaute on menny tekijän
silmille ja korville.
:)


Vuosi vaihtui -yllätys yllätys- meilläkin.
Tämä lienee taasen se ajankohta,
jolloin täytyy haikailla mennyttä
ja lupailla liikoja tulevan vuoden suhteen.
;)



Noh, turhien lupauksien sijaan
oon yrittäny olla hyödyksi ja siivoilla.
Kerätä joulua jo pois.
Vähän haikeaa toisaalta.
Hajusintitkin vasta alkoi kukkimaan.
:)


Viime vuodesta täytyy toki sanoa sen verran,
että Sennillä se vuosi oli äitin näkökulmasta katottuna
melkoisen hyvä.
Sillä mittarilla,
että yhtään ainutta sairaalareissua ei tarvittu!

Ja myöskin hymyjen määrä lisääntyi vuoden kuluessa
ja tuota sydänjäätä sulattavaa nauruakin saatiin kuulla.
:)





Uusi vuosi tosin alkoi neidillä huonosti.
Kuumemokoma taas nousi eilen
ja sitä täällä nyt hoidellaan.

Kumpa tämä vuosi olis vähintäänkin yhtä hyvä kuin viime vuosi.
Ja mieluiten himpun verran parempikin.
Turhia lupailematta.


Onnellista vuotta 2013!!!


-Reeta-