tiistai 31. tammikuuta 2012

Pakkastervehdys!

Pirteitä pakkaspäiviä täältä toivotellaan,
Senniä ei palele,
kuten kuvasta näkyy!
;)






Juu-u, kyllä se Sennikin kuvassa on,
lämpöisesti täkin alla,
korvaa ja hiuksia vähän pilkottaa.
Ystävämme Paavo lämmittää ihanasti jalkopäässä.
:)

***


Kaunis on talvinen pakkaskeli, 
ei voi muuta sanoa!
:)


-Reeta-

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Heips!

Pahoittelut alkuun pitkähköstä tauosta!
Näitä voi nyt tulla useamminkin,
mutta toivottavasti pysytte silti mukana.
:)

Senni on pitkästä aikaa hoitopaikassaan tämän viikon.
Jotenkin se tuli nyt todella tarpeeseen.

***

Viime viikolla Senniä huvitti,
kun laitettiin neiti hulluun asentoon
-pylly pystyyn!
:D



Ja nämä jalat
-jotain niiiiin suloista!!!!




:)


Mukavaa viikonjatkoa!
Palailen taas kun ehdin!


-Reeta-







torstai 19. tammikuuta 2012

Kynät - katoava luonnonvara!


Ei mee päivääkään ettenkö ettis tästä talosta kynää.
Kyniä kyllä on, mutta missä ihmeessä ne kaikki on sillon ku niitä tarttis.
Aina hukassa!
En voi käsittää.

Kynäpurkki.
Siinäkö vastaus ongelmaan?


Kurkkusalaattipurkin vähä tuunasin,
jospa se pitäis kynät ojennuksessa ja saatavilla
sillon ku niitä kipeimmin kaipaa.



Toimiiko se?
Epäilen vahvasti,
mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla.

:)



-Reeta-


Ps. Huomenna tapahtuu jotain jännittävää,
siitä myöhemmin!! 
;)



tiistai 10. tammikuuta 2012

Enkelikaappi



Senni saa usein lahjaksi kauniita pieniä enkeleitä.
Jokainen niistä on mulle itellenikin kovin tärkeä noin niinku ajatuksena
ja muistona, ja jokaiseen olen kirjoittanut antajan nimen ja ajankohdan.




Jo muutaman kerran myynnissäkin olleella pikku seinakaapilla
on nyt sopiva ja arvokas tehtävä pitää nämä pikku muistoesineet
hyvässä tallessa ja pölyltä suojassa.







Ylähyllyltä paikan saivat Sennin iloinen kuva ajalta ennen diagnoosia,
pienen pienet tossut, jotka Senni sai ihan vastasyntyneenä, 
samoin kuin pienet posliinitossut olivat lahja vastasyntyneelle prinsessalle.
Kuivatettu pieni kukkakimppu on Sennin ihan ensimmäisistä 
omista juhlista, eli ristiäisistä.
Kaikkea sitä joutuu säästämään kun ei mitään malttaisi heittää poiskaan.
Etenkään mitään mikä koskee Senniä.
Ja tuo peltipurkki on mun vanha,
sain joskus lapsena kummeiltani synttäri- tai joululahjaksi
tuon purkin täynnä karkkia! Muistaakseni joku ruotsin tuliainen.
Ihana!!
:)



Kaapin päällä olevan laukun on Senni saanut 
1v.synttäreillään lahjaksi tädiltään. 
Nyt se kätkee sisäänsä niitä kaikkein kallisarvoisimpia
pikku muistoja Sennistä. 
Kallisarvoisimpia tunne-mielessä,
ei rahallisesti. 
;)


Mutta sisällöstä ehkä myöhemmin.
;)


***

Viimepostauksen yhteydessä kysyttiin,
pystyykö Senni liikuttamaan käsiään,
edes sen verran jos vaikka jotain paikkaa kutittaa.

Valitettavasti Senni on senkin taidon menettänyt.
Senni ei pysty liikuttamaan mitään raajojaan tahdonalaisesti,
kaikki liike tulee "pakkoliikkeiden" ja spastisuuden takia.
On siis huomioitava kaikin mahdollisin tavoin
esim. vaatetuksen sopivuus;
sen ei saa kinnata, painaa, puristaa, minkään lankojen tai lappujen kutittaa.
Jne.
Päätään Senni vielä jonkinverran kääntää äänen suuntaan,
mutta hyvin vähän.

Muuten neidin vuosi on alkanu oikein mukavasti,
eikä kovinpaljon ylimääräistä vaivaa ole ollut.
:)


Tervetuloa uudet lukijat!


-Reeta-






sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kun kinkku ja laatikot alkoi kyllästyttää...


Välipäivien ruoka koostuu meilläpäin yleensä jostain semmoisesta,
mikä on hyvin hyvin kaukana jouluruuasta.




Niin tapahtui tänäkin vuonna,
ja Sennikin pääsi oikein ravintolaan syömään,
kirjaimellisesti!
Ruokapullo vain naulakkoon roikkumaan
ja niin vain uusi ravintolaelämys Sennillä koettuna.
:)






 Nam.
Kunnon hamppariateria laatikoiden ja kinkkujen jälkeen.

Jouluruokaa tarjoaa taas ensi jouluna kunnon väki.
:)

Reissutyttö


***





Niin.
Se vuosikin taasen vaihtui.

Tämä ajankohta pistää aina miettimään menneen vuoden 
asioita, tapahtumia ja saavutuksia.
Toteutuneita haaveita,
romahtaneita unelmia.

Näitä molempia vuoteen 2011 mahtui,
ja menetyksistä ja pettymyksistäkin huolimatta
kulunutta vuotta katson kuitenkin 
kiitollisena, hymyillen.
Loppuvuodesta alkoi myös avautumaan uusia,
ihmeellisiä ovia.

Vuoteen 2012 lähden 
avaamalla uuden oven työn muodossa.
Elän päivä kerrallaan, 
varovaisia unelmia tehden.
Yritän tunnistaa entistä paremmin 
omat kasvunpaikkani,
tehdä töitä niiden kanssa,
kulkea kiitollisena ja nöyränä tietä
joka minulle ja meille viitoitetaan.

Suurimpana toiveena on saada
Sennille paljon hyviä ja onnellisia päiviä
alkaneeseen vuoteen.





Onnea ja iloa toivon myös teidän 
Uuteen Vuoteen!!

Kiitos kaikille Teille, jotka täällä olette vierailleet
ja ihania kommentteja jättäneet vuonna 2011.
Näillä jatketaan.
:)

-Reeta-