Siirry pääsisältöön

Villa Sukat

Kolmannenkin incl-lapsosen sai 
Taivas ottaa vastaan muutaman viikon sisällä.

Väkisinkin sitä vetää hiljaiseksi.
Vaikka menetys ei ole henkilökohtainen,
sitä jotenkin elää ja käy läpi 
sen tilanteen omalle kohdalle.

Lämmin osanotto tällekin perheelle.

***

Jospa näiden suru-uutisten väliin vähän jotain muutakin.

Ilahduin viikko sitte postilaatikkoon ilmestyneestä yllätyksestä!
Se oli kaunis vaaleanpunanen pikku pussukka,
Sennille osoitettu!


Ja sisältä paljastui 
niin kauniit ja pehmoiset
villasukat
-lämmöllä ja ajatuksella neulotut!

Kiitos vielä Kivitasku !!
Ja pussukan valmistuksesta 
kuulemma kunnia kuuluu Mirvalle.
Ihana pikku kassi,
siellä kulkee mukavasti Sennin
pikku tykötarpeet mukana!
:)


Kannatti laittaa postaus
 Sennin paljaista varpaista,
kun hetikohta oli tämmöinen 
lämmin yllätys postilaatikossa!
;)


Sennille!

Sata tähteä tuikkii silmissään
kissankellojen helinää hymyssään.
Joko arvaatkin; tiedän ihanan
-ihan oikean prinsessan!
Kun hänelle neuloin sukkasia
kuiskasin Isälle taivaassa;
siunaa pienen Sennin elämää
-ole joka hetki vierellään.
Annan äidin isänkin kokea
huolenpitoa taivaista!

Rukouksin neulotut sukat :)

Tuo runo ja ajatus lämmittää äitiä
samalla tavalla kuin nuo sukat nyt Senniä!
:)

Haluan vielä kiittää tätä kautta myös Hannaa
näistä jo paljon pidetyistä
Timpuri-sukista!!
Kiitos!!
:)


Villasukat on Sennin vakiovaruste,
ja laitoinkin juuri eteenpäin ison kasan pieneksi käyneitä sukkasia.
Sennillä kun ne eivät juuri kulu eikä nukkaannu,
niin hyvässä kunnossa lähtevät seuraavia pikku jalkoja lämmittämään.

Mutta toivotaaan että tuo aurinkokin nyt alkais jo lämmittämään,
ettei ihan koko kesää tarvi villasukissa kulkea!

-Reeta-


Kommentit

  1. Heips! Tulin blogiisi ensi kertaa, ja päätin heti jättää puumerkin käynnistäni. :) Tosi kaunis blogi sinulla, ja aivan ihastuttavia kuvia! Tuo lähetys oli varmasti ihana! :)

    Terkuin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun jätit puumerkin! Tulehan uudestaankin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-