sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Helmitaivaassa!

Ensinnäkin, 
kovasti tervetuloa uusille lukijoille 
ja kiitokseni kaikille kommentteja jättäneille!
:)

***

Se parinviikon takainen reissu sinne helmikauppaan, 
josta mainitsin,
aiheutti totaalisen hurahtamisen korujen tekemiseen.

Korvakoruja on syntyny jo useampi pari, samoin pari rannekorua ja kaulakorua.
Ja mulle, 
etenkin korvakorujen himokäyttäjälle, 
on kovinkin palkitsevaa kun voi pukea ihan ite tehdyt korut!


Kivaa oppia kaikkee uutta!!
:)


Laavakivihelmiä


Hopeoidut lehtiriipukset ja makeanvedenhelmiä



Kaulakorun "ketju"  hopealankaa




Kristallilasihelmet



Antiikkihopeoidut siivet ja makeanvedenhelmiä



Helmiäissimpukkakorvikset




Korviskokeiluja





Antiikkihopeoitu riipus sinisillä lasihelmillä




Korvikset samaa sarjaa



Nää viimesimmät on mun lempparit! :)


Hopeasaveen haluaisin kans jossain vaiheessa tutustua,
se voiskin olla seuraava haaste! :)


Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Reeta-



perjantai 23. syyskuuta 2011

Muistopäivä

Tänään vietetään virallista
kuolleiden lasten muistopäivää.


"Vuosittainen muistopäivä on kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, niille jotka kuolivat sairauteen, niille jotka eivät koskaan ehtineet syntyä, niille jotka menehtyivät tapaturmaisesti, kaikille kuolintavasta riippumatta ja ilman ikärajaa, sillä aikuisenakin kuollut on jonkun lapsi."
(teksti kopioitu täältä )


Siksi minäkin sytytän kynttilän.




"Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin,
kun se eniten koskee."

-Reeta-



tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksyllä 2006 ja tunnustus



Senni touhuissaan syksyllä 2006.
Iloinen pikku vesseli
:)




















Ihania muistoja :)


***




Kiitos Mirvalle Päärynäpuun alle 
tunnustuksista!! :)

Tartun niistä toiseen, 
sillä toiseen olen jokunen aika sitten vastannutkin. 

Tunnustuksen saajan pitää siis kiittää tunnustuksen antajaa, 
antaa tunnustus 8 blogille ja ilmoittaa asiasta näille sekä kertoa 8 asiaa itsestään.


Tässä näitä tulee:
1. Ainoa oikea tapa syödä pullapitkoa, on levittää pullasiivun päälle kunnon kerros oikeaa voita. Nam!! ;)

2. Vaikka oven kuulee napsahtavan lukkoon, täytyy vielä kahvasta kokeilemalla tarkistaa että onhan ovi varmasti lukossa,

3. samoin kuten että onko puhelin, kukkaro ja avaimet laukussa, vaikka tiedät ne sinne laittaneesi.

4. Haaveilen  pitkistä kiharista hiuksista. Semmosista ihan pikkusista kiharoista. Niinku Titanic-elokuvan Rosella, tai Red Riding Hood- elokuvan "äitillä". Tai Shakiralla. :) 

5. Otanki varmaan taas (4.kerta!) permanentin jossain vaiheessa, kunhan taas uskallan, mutta ei mun hiuksista ihan tommosia Shakiran hiuksia saa ;D

6. Tuo Red Riding Hood -elokuva oli muuten tosi hyvä! Tykkään yleensäkki elokuvista, joissa on selvästi joku satumaailma, kuten Taru sormusten herrasta- elokuvassa. Riippuu tietysti elokuvasta, miten uppoaa. Ja näyttelijöistä. ;)

7. Syön ihan liikaa suklaata nykyään. Se vaan on ihan liian helppo lääke itsensä palkitsemiseen tai itsensä lohduttamiseen!

8. Ja sitte jos makeanhimo yllättää, eikä kaapeissa oo jemmassakaan mitään hyväskää, nopeasti tehty unelmatortuntäyte sopii vallan mainiosti paikkaamaan pakottavaa makeanhimoa. 
Ei sillä että mää mitää tommosta tekisin......! ;D

Siinäpä muutama asia.
:)

Sennin tunnustus kuuluu seuraavasti:
1. Olen hullun ihana
2. ja hirveen sulonen
3. ja kauhean rakas
4. ja mielettömän kaunis
5. ja älyttömän tärkeä
6. ja tajuttoman söpö
7. ja aavistuksen höpsö
8. ja niin valtavasti noita kaikkia!
:)

***

Mutta nyt mä olen tylsä 
(yksi tunnustus lisää!)
 ja jaan tunnustuksen eteenpäin vain yhteen 
ihanaan uuteen blogiin,
ole hyvä
:)

Hää o muute miun siskoo :)
joka tekee ihania kirpparilöytöjä ja kaunistaa kotia kaikella vanhalla,
ja vähän uudellakin.
Käykää kurkistamassa!
:)

-Reeta-

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ovensuussa

Hei! :)

Täällä kaikki ihan ok, 
vähän jännätty tuleeko Senni kipeäksi vai ei. 
Ja yöt ollu vähä huonohkoja, terveisiä vaan Sennin sängystä! ;) 
Lähdin sinne toissayönä evakkoon nukkumaan 
kun Senni valvotti ja se otettiin meidän keskelle,
 ja äitille jäi hyvin pieni kaistale sängystä tilaa. :) 

Mutta viimeyö menikin sitte jo paremmin SENNIN osalta;
nukkui tyytyväisenä ja  l e v e ä s t i  meidän välissä,
eikä kumpikaan meistä malttanut lähteä evakkoon.
Nyt molemmilla "vähän" paikat jumissa,
mutta on se sen arvoista.
Ihan niinku nukkuis 
pieni, tuhiseva ja lämpöinen 
vauva kainalossa.
:)

***

Sitten toiseen aiheeseen. :)
Tässä vähän kuvasia ovensuusta,
pihapuolelta.

Taustalla näkyy arjen ehdoton helpotus, luiska,
jota pitkin Sennin kanssa kuljetaan.
Pitäiskin laittaa siihen oikeen punanen matto,
niinku kaikille tärkeille ihmisille on tapana! ;)



Vähä jotai koristusta. Ku jaksais ja ehtis tehä kaikkia ihania syysasetelmia!

Haaveilin sillon ku remppaa tehtiin (juu, vieläkin keskeneräistä...),
semmosista pariovista,
mutta ne ois ollu erittäin epäkäytännölliset kulkea niistä Sennin kanssa.
Joten ovensuusta tuli sitten tuommonen,
metrinen ovi ja ikkunat molemmin puolin.
Tykkään! Ja mahtuu kulkemaan!
:)



Oveen tein jo viime syksynä tommosen HYVIN yksinkertasen syyskranssin.
Siinä oli keskellä pari styrox-sientä, mutta joku eläin on ne käyny syömässä.
Mahtaa olla sillä vatsanväänteitä, raukka.



Toinen sienistä lojui terassilla vähän nokittuna,
 isompi sieni kadonnu jäljettömiin.




Keitähän tästä ovesta on mahtanu kulkea...





Kaunista lauantaita!!

-Reeta-



keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mielikuvitusta


Mä taidan olla pikkusen pöhkö.
:)



Tuolla syksyisessä luonnossa kun liikkuu,
katselen maailmaa usein 
"lapsellisin silmin".




Kuvittelen sienien olevan taloja,
joissa asustaa kaikenlaisia pienen pieniä asukkaita.




Sammalet on metsiä,
joiden kätköissä on pieni minimaailma asukkaineen.






Puiden juurakoissa on kokonainen metsän pikku eläinten kaupunki.
Ja paljon paljon muuta.






Pakoa arjesta, 
kun saa välillä antaa mielikuvitukselle siivet
ja päästää oma lapsenmieli lentoon.
:)








Sanokoot vaan pöhköksi,
olen ylpeä siitä.
:)


Syksyn lapsi 
-Reeta-


lauantai 10. syyskuuta 2011

Hymystä :)

Iloinen tervehdys,
Senni on taas kotona!
Ja terveisenne kerrottu kuusivuotiaalle :)




Tästä kuvasta kerrottakoon sen verran,
että Senni ei ole hymyillyt näin leveästi varmaan vuoteen,
jos ei kahteenkaan vuoteen. Ja voitte vain kuvitella sen 
tunteen rinnassa ja pienen onnenkyyneleen silmäkulmassa kun 
neiti tämän hymyn taas jaksoi meille hymyillä.
Eikä se ollut mikään epilepsiahymy,
vaan ihan oikea H Y M Y.


Kuvasta on aikaa ehkä kuukausi, vähän ylikin,
kun oltiin just kotiuduttu kyläreissulta.
Ihmeelliseksi tämän hymyn tekee vielä se,
että kello oli jotain puoli 11 illalla, 
ja iltalääkkeetkin oli vielä antamatta
 (juu, myönnetään, kesällä toisinaan vähä veny lääkeajat, 
onneksi Senni ei oo ollu kovin tarkka lääkeajoista...!)
mutta "enivei",
pointti siis siinä, että oireista ei tietoakaan,
ja tämmönen hymykin vielä tuli! 
Pisti vaan hetkisen miettimään, 
että pitääkö tässä alkaa vähentämään kohta lääkkeitä...!!
;)

INCL-sairauteen siis kuuluu, 
että lapsi menettää sairauden alkuvaiheessa muiden taitojen lisäksi myös hymyn.
Se, että tuokin pieni,
itsestäänselvä ja jokapäivään kuuluva ilme ja ele katoaa,
on meistä vanhemmista todella raastavaa.
Mutta useimmilla lapsilla hymy jostain syystä palaa muutaman vuoden kuluessa,
ja tiedän myös lapsia,  jotka on uudestaan alkanu oikeen ääneen hekottamaan!
:D

Ja uskallan väittää,
että näitä hymyjä ja nauruja kukaan INCL-lasten vanhemmista ei pidä enää koskaan itsestäänselvyytenä.
:)

Ja oli muuten ihan viittä vaille ettei Sennikin olis alkanu tuollon nauramaan oikeen ääneen,
mutta ei sitten kuitenkaan.
Sitä ootellessa, jospa sekin vielä tulisi takaisin.



Hymyä päivääsi!!
:)

-Reeta-

torstai 8. syyskuuta 2011

Käsityöt hukassa

Kiitokseni vielä tässäkin kaikille onnittelijoille! :) 
Senni on tällähetkellä hoitojaksolla, "leirillä", ja tulee huomenna kotiin, 
kerron kyllä terveiset sitten teiltä kaikilta! :)

***

Mä kuvittelin kun syksy tulee, 
että alkaisin taas tekemään kaikkea käsitöitä mukamas joka ilta.

Ja pyh.

Syksy tuli, 
mutta käsityöt on aikataulusta pahasti myöhässä.
Ideat ja into on tullu jo etuajassa, 
mutta jotenki se aika vaan menee 
eikä sitte ku ois aikaa ni enää jaksa tai saa muutenvaa aikaseksi.


Toissailtana sain kuitenkin aikaseksi sen verran,
että kaivoin jo ainaki puoli vuotta sitte hankkimani hopealangan ja pihdit esille
ja aloin tekemään tuttavuutta kyseisen langan kanssa.

Miltä se tuntuu, kuinka se taipuu, mitä siitä vois tehä.

Monenmoista sykkyrää tuli kieputettua ja kokeiltua,
ja yksi sydämeksi hahmottuva muotokin ilmaantui.
Laitoin tuohon sydämeen rintaneulahakasen,
mutta jotenki se ei toiminu, tai tuli väärään kohtaan
kun repsotti ja kääntyi vaatteeseen kiinnitettynä silleen ikävästi.




Ihan mukava tuttavuus,
vaatii kyllä vähän lisätreffejä, että saisin sen vielä taipumaan tahtooni. ;)
Lisäksi tarvittaisiin kaikenlaisia korutarvikkeita,
että saisi vielä oikeen valmiita korujakin väkerrettyä,
ja kaikkia ihania helmiä tietysti.

Lauantaina pääsenkin tutustumaan helmien maailmaan oikein "akkaporukalla",
hyvä lähteä kokeneiden koruntekijöiden kanssa reissuun ja ostoksille,
 että saa parhaat vinkit hankintoihin!
Kivaa siis tiedossa kaikinpuolin,
ja löydöistä mahdollisesti lisää myöhemmin. 
:)

-Reeta-



maanantai 5. syyskuuta 2011

Pieni Merenneito

Kuusi vuotta on jo aikaa siitä,
kun saatiin kokea syntymän ihme;
pienen pieni (tai oikeestaan kyllä aika iso 4,5kg ja 54cm!!)
prinsessa annettiin meille hoidettavaksi.
Lainaksi. 


Tummatukkainen, pyöreä poskinen,
niin ihana pieni prinsessa.

Niin se aika rientää.
Paljon on tuohon aikaan mahtunut tunteita ja ajatuksia,
kasvun iloa, onnenhetkiä, musertavaa surua, menetystä,
itkua ja naurua.
Laidasta laitaan.

Ja toisaalta synttärit jo itessään aiheuttaa kahdenlaisia tunteita;
toisaalta olen valtavan onnellinen ja kiitollinen että saatiin viettää vielä Sennin synttäreitä,
mutta toisaalta se tosiasia aina muistuttaa olemassa olostaan kun ikävuodet Sennillä karttuu;
aika tiimalasissa vähenee.

Mutta kuten sanottu,
huomista päivää on turha alkaa murehtimaan.
Eräältä INCL-lapsen äidiltä opin iloitsemaan Sennin synttäreistä
- Senni jos kuka on juhlansa ansainnut!

Ja siksipä lauantaina juhlittiinkin oikein kunnolla,
tällä kertaa merenalaisissa tunnelmissa.
:)

Tervetuloa sukellusmatkalle
Pienen Merenneidon maailmaan!



Pieni Merenneito merimaailmassaan :)















Meressähän on tietysti aina aarrearkku :)


Helmien maistelua :)


Sankari ihan ihmeissään lahjoista :)


Apulainen avaamassa Sennin kanssa lahjoja :)



Ihania lahjoja, kiitos vielä antajille!


Sennin serkkutyttö piirtänyt korttiin kuvan Sennistä,
kun Senni vielä kävelee.
Kynsilakat, prinsessakruunu ja kaikki.
Aivan ihana.



Tässä meressä ravutkin on jo valmiiksi keitettyjä ;)


Kiitos sukelluksesta,
nyt voitte nousta pintaan!
:)

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Reeta-

Ainiin, tänään on myöskin toinenkin juhlan aihe,
blogi täyttää nimittäin tänään puoli vuotta!
Empä oli arvannut että teitä tulee vierailemaan täällä näin suuri joukko, 
ja miten hyvää, lohduttavaa ja kannustavaa palautetta ja postia olen teiltä saanut.

Suuri kiitos,
jatketaan tästä (kaikesta)!
Hih!
:)