sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kaurapellossa

Ollaan jo pitkään puhuttu perhekuvien ottamisesta
mutta puheeksi on aina vaan jääny.
Ja haaveena nimenomaan ulkona otetut kuvat,
mieluiten jossain pellossa. 
:)

Eilen tuli otettua härkää sarvista
ja napsastiin semmosia äiti-tytär -kuvia.

Kiitos kuvaajalle ja etenkin avustajalle,
hauskaa oli!
;)

Onneksi otettiin kuvat nyt, 
kun tuo syksyinen tuulikin jo alkanu puhaltamaan viileästi
eikä Senniä voi kohta enää viedä ulos ilman ulkovaatteita.
Ja kuvat on luonnollisesti kivempiä "pienissä vaatteissa".
Niin ja tänään Sennillä olis ollukki vähä huonompi päivä,
oksentelua ja sen semmosta 
(siis ei mitään tautia, vaan ns. "normioksentelua", johtuu osittain limasuudesta), 
niin ei ois kuvia voitu ottaakkaa.

Muutama kuva onnistui tosi hyvin,
ja ehkä pääsee jopa tauluksi asti. 
Ajattelin semmosta kangastaulua, 
missä kuva ikäänkuin jatkuu ja taittuu reunan yli, 
eikä valkosia "sivu"reunoja olis ollenkaan. 
Saitteko kiinni mitä ajan takaa?!

Onko kokemuksia kenelläkään mistä kannattaisi tilata?



"Siksi juuri tässä näin vaikka sisälläni huokaa
lienee kaikki oikeinpäin kun sua vasten olla saan"
-Juha Tapio-


Tässä yksi otos,
Sennillä hassunihana "Pieni talo preerialla -hattu" päässä ;)

Oli muuten pienenä mun lempparisarja tuo Pieni talo preerialla. 
Aivan ihana sarja.
:)


-Reeta-

perjantai 29. heinäkuuta 2011

"Asiatonta" postia :)

Kumma homma ku tuntuu ettei oo asiaa ;)

Johtunee kauniista kesästä ja reissaamisesta ja muusta touhusta. 
Vaikkakin kerrottavaa juuri siks olis vaikka mitä. Mutta täytyy yrittää pysyä "asiassa". ;)
Mutta jokaikisen kommentin olen lukenut, ja vaikka en niihin aina vastaisikaan,
jokainen niistä on tähän mennessä ollut kovasti mukavaa luettavaa. :)


Tämän kuvan myötä Senniltä kesäterkut kaikille,
etenkin kaikille INCL-lapsille, 
ja muille vaikeaa sairautta sairastaville.


Näitä pieniä hymyhetkiä en tahtoisi menettää


***

Me ollaan täällä vähän lakkailtu kynsiä
:)





Päivittäinen seisontaharjoitus menossa



***

Sain tunnustuksen Maakalta,
Touhua ja töminää -blogista, kiitos! :)



Tunnustuksen mukana tuli velvollisuus kertoa 

Lempi-

Väri
Ruoka
ja
Paikka jossa haluaisin käydä.

Hmm.

Lempiväri riippuu niin kohteesta ja asiasta, mutta yleisesti kaikki luonnonvaaleasta kaakaoon ja kahviin. Mutta myös sammaleen/oliivinvihreä ja muut syksyn värit on kivoja piristyksiä vaatetuksessa.
 Sennin lemppariväri on vaaleanpunainen, yllätys ;) mutta sille sopii kyllä voimakkaat värit ihanasti!

Lempiruoka
Voivoi. Niitä on paljon. Mutta sanoisko että hirvipaisti ja perunamuusi yltää kyllä kärkisijoille, 
vaikka en enää perunaa juuri syökkään. Mutta sillon harvon ku tuota yhdistelmää saa, 
se on kyllä hyväääääää, slurps! 
Senni maistelee vaan kaikkia herkkuja, ruoka kun menee suoraan letkulla mahaan. 
Suklaakiisseliä tulee keiteltyä Sennille sillon tällön, ja on herkkua Sennin(kin!) mielestä :)

Paikka, jossa haluaisin käydä.
Tutkimassa kaikkia vanhoja ja autioita taloja, joita tuolla tien varsilla näkyy.
Mutta se lienee laitonta puuhaa, joten haaveeksi jää. ;)
Senni haluaa käydä päivittäin äitin ja isin kainalossa. 
:)

Oikaisen reilusti tunnustuksen jakamisen eteenpäin 15:sta;
Haukatkoon tästä makeasta tunnustuksesta palasen 
Kaikki jotka haluavat!
Mielellään lukisin teidän kaikkien lempijutuista.
:)

-Reeta-

Ps. Sennillä oli tänään taas verikoepäivä labrassa.
Niitä aina sillontällön otetaan ku katotaan lääkepitosuuksia. Kahella pistoskohalla selvittiin onneksi, yleensä niitä on paljo enemmän ku ei löydy suonia.
Ja sitte oli Sennillä fysioterapiapäivä kans. Niinkus Sennin arkeen kuuluu.

Viikonloppuja!!! :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Peikkometsä


Jos kuuntelet oikein tarkkaan,
voit metsässä kulkiessasi kuulla
pienenpienen peikkotytön 
pienenpientä hihitystä.

Mutta muista olla varovainen askelissasi!



Peikkomaisin terkuin

:)

-Reeta-


maanantai 18. heinäkuuta 2011

Pötkötellen

Hyvinä päivinä,

siis silloin, kun mikään ei vaivaa ja olo on kaikinpuolin levollinen,
on mukava ja helppo ottaa useita pikku kauneusunia.

Ja puhun siis nyt Sennistä. 
;)


Pötköttelyä äitin ja isin sängyssä.

***

Vaivoista puheenollen,
Senni on voinu viimeaikoina mukavan tasasesti,
pieniä alamäkiä ja hankalampia päiviä on vähän väliä, 
mutta ei mitään suurta.

Mutta yksi ylimääräinen vaiva on tullu niinsanotusti 
"kaupanpäälle".


Ootte varmaan huomannu aikasemmissakin kuvissa 
Sennin korvassa tuon "teipin".




Korvaan on tullu "makuuhaava", 
ja sitä on yritetty hoidella jos jollakin konstilla.
Tuo "teippi" on semmosta pehmeää silikonivaahtosidosta, 
jonka pitäis auttaa haavanhoidossa.
Muuten varmasti hyvä ja toimiva, 
mutta erittäin huonosti korvassa paikallaan pysyvä. 
Aina löytyy jostain hiusten seasta.

Mutta nyt,

kiitos lääkäriystäväni vinkistä
(oli muuten ihana nähdä!),

korva näyttää alkaneen parantua
 märkiviin ihotulehduksiin tarkoitetun voiteen ansiosta.
Pidetään peukkuja että parantuisi sillä kokonaan, 
eikä pienen tarttis kärsiä enää yhtään mistään ylimääräsestä.


Tässä haava vielä aika pahannäkönen, nyt jo huomattavasti parempi.


Se on aina niin helpottavaa, sillon kun Sennistä näkee, 
että kaikki on ihan hyvin. 

Onneksi on lääkkeet löydetty hoitamaan myös INCL:n vaativia oireita. 

Kumpa joku keksis vielä sen kokonaan parantavan pikku pillerin.


Iltalääkesatsi oottamassa.

Sitä ootellessa,
hoitokuviot täällä jatkukoon!

-Reeta-


Ps. Kiitos kaikille kommentteja jättäneille, niistä on tullu aina hyvälle mielelle
ja uusille lukijoille kovasti tervetuloa! :)

Ja sitte vielä toinen ps. ;)

Ps. Päivitin tuota ajatuksia-sivua, nykyään nimellä runoja ja kirjoitelmia. Lisäsin sivuille eräältä lukijaltani saadun runon, hänen itsensä kirjoittama, 
sekä sanat Senni Enkeli- laulusta, jonka Sennin pappa on itse sanoittanut ja säveltänyt.

Käykää kurkkaamassa :)

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ruisleipäkokkeilu

Mun mielestä on ihan kivaa,
ku välillä on vähä "tympeämpiäki" ilmoja
ja saa vähä niinku luvan kans olla sisällä
ja tehä jotain mitä ei helteillä niinkää tulis tehtyä.




En tiiä mistä keksin,
mutta sain alkuviikosta päähäni kokeilla ruisleivän tekoa.

Siis ikinä en oo ruisleipää leiponu.
Ja tuumasta toimeen,
juuri muhimaan ja kattelemaan kuinka käy.




Ja siitä sitte pari päivää, ni tupa haisi mukavan happamalta ;)
siis hyvällä tavalla, ja paras ja voimakkain tuoksu tuli leipiä paistettaessa. 
Sai taas Senni nuuhkia uusia tuoksuja. :)
Vähän taikinaa jemmasin pilttipurkkiin seuraavaa kertaa varten, saa juuren siitä sitte muhimaan.
Nyt tein juuren muutamasta kaupan juureen tehdystä luomuruislimppuviipaleesta, vedestä ja ruisjauhoista.

Mutta kyllä tässä häntää on vähä nostettava,
leivät onnistu melkeen paremmin ku strömsössä!
;)

Mitä nyt vähän taikinan koostumus ois voinu olla aavistuksen paksumpaa ja ulkonäkö kauniimpaa jne, 
mutta tosi hyvää oli kuulemma ja itekkin tykkäsin. :)




Lämpimäisiä naapuriin


***

Tästä kokeilusta innostuneena aion hankkia itelleni kunnon taikinatiinun. Semmosen mihin mahtuu useamman litran taikina ja tietusti puinen, ja johon voi sitte perinteen mukaan aina jättää taikinaa reunoille seuraavaa kertaa varten. Jos joku tietää mistä semmosia vielä nykyään saa, otan vinkit mielelläni vastaan!

Yhden kyllä omistankin, vanhan, vanhoilla taikinanrippeillä olevan tiinun, mutta en taida sitä enää uskaltaa käyttää. Tiinun pohjassa on kaiverrettu vuosiluku 1896 ja varmasti ollu kovassa käytössä aikanaan, nuo vanhat lastatkin oli ihan kuivaneen taikinan peitossa, jotka löytyi taikinatiinun sisältä.
Maltoin juuri ja juuri pestä taikinan pois (tuntuu että tuhosin kansallisaarretta...!!!)  ja puhdistaa tiinun tarkistaakseni sen kunnon ja mahdollisen uusiokäytön mahollisuuden. Puhasta kyllä tuli eikä tiinu edes vuotanut, mutta muutama toukansyömä reikä paljastui seinämistä ja sisäpohjasta. Ehkäpä tämä tiinu saa jatkaa varmasti hyvin ansaittuja eläkepäiviään, nyt putipuhtaana ja arvoisellaan paikalla, 
leivinuunin päällä. :)








Ennenvanhaan kaikki tehtiin niin kauniiksi,
jopa kaiverrukset paikkaan josta niitä ei edes näy.





Empä taida olla ainut, joka on hurahtanut menneeseen aikaan.
;)

-Reeta-


keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Tyyntä myrskyn edellä

Olipa kerran...



 ...kaunis aamu...




...ja tyyni järvi.





Sopiva ilma tehdä pikku kävelyretki...




...kunnes taivas synkkeni...




...ja myrsky teki tuloaan.


Onneksi tarinan päähenkilöt olivat tässä vaiheessa jo onnelisesti kotona.
Sen pituinen se.
:)

-Reeta-

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Hetkiä ja Tähtihetkiä

 Anteeksi pienoinen poissaoloni, 

viikko on tultu ja menty,
juostu ja järjestetty, 
suunniteltu ja pähkäilty,
ommeltu ja askarreltu,
hoideltu salaisia ja ihan normaaleitakin asioita,
täytetty pyöreitä omassa avioliitossa,
toimitettu kaason ja bestmanin virkaa,
saatu ystävät onnellisesti naimisiin.
Nautittu.

Ja ikävöity kaiken keskellä ihan valtavasti Senniä.

Hetkiä viikolta:

Paavo.

Vanhat farkunlahkeet sai kyytiä. Ja uusi paita äitille Sennin kankaista. :)
Välillä kun vanha maalaisromanttinen tyyli tuntuu liian vanhanaikaiselta,
 voi aina siirtyä ajassa eteenpäin, 70-luvulle.  ;D

Terassia.


Ulkoilmaruokailu hääpäivän merkeissä.
Tuo hääpari on meidän vanha hääkakkukoriste. :)

Jälkkärikakku nurtsilla.


Se oli ihana päivä. 10vuotta sitte.


Kimppu ja sulhasen rintakukka.
Vain yksi ruusu irronnu vuosien varrella.

Ruusu joka vuodesta.


Niin kauniita. 


Häälahjan kortti siipalta, itse tehty.
Maailman hellyyttävin.
:D



Eino.

Häähumua.




Jotain vanhaa.
Servetti peräisin meidän häistä. :)
Riisit uusia! ;)



Kaunista hikoilla juhlapuvussa noin paljon! ;)









Juhlat ohi!

 ***

Paras viikon tähtihetki koittaa ihan pian
kun tämä Rakkaus tulee kotiin.
:)

Tähtihetkiä toivotellen alkavaan viikkoon

-Reeta-