torstai 31. maaliskuuta 2011

Tunnustus

Blogimaailmassa kiertelee kaikenlaisia mukavia tunnustuksia, ja iloiseksi yllätykseksi sain itsekin semmoisen, ihan ensimmäisen laatuaan, kiitos siitä kuuluu tänne 


Eli siis tarkoituksena kertoa 7 ennenkuulumatonta asiaa itsestäni. 

Heti aloin miettimään, että kuuluuko mun nyt kertoa ne itestäni vai Sennistä, mutta päädyin sitten molempiin! 
Ensin Sennistä :)

1. Sennin lempipaikka on isin sylissä. Useimmiten rauhottuu heti kun pääsee sinne. Äiti on tästä ehkä vähän kateellinen. ;) Vaikka kyllä äitinki syli kelpaa hätätapauksessa. :)

2. Sennin lempparimehu on persikka-appelsiinimehu! Sitä kun saa ruiskulla suuhun niin alkaa kieli lutkuttaa ihan tosissaan, vaikka muuten ei osaakaan enää hallita kieltä ja nielemistä. :)

3. Senni kuuntelee mielellään musiikkia ja satuja. Suosikit saduista on Muumin Taikatalvi, Dumbo, Nalle Puh ja hunajapuu sekä Pieni merenneito. Näitä kaikkia on toistettu ja toistettu ja toistettu, satoja kertoja...joskus äiti ja isi "keskustelee" näillä ulkoa opituilla repliikeillä ;D Musiikin suhteen Senni näyttäis olevan aikalailla kaikkiruokanen. Mutta kärkeen nousee kuitenki kaikki "rentoutussademetsäluontoäänilevyt".

4. Senni on kova tyttö rupsuttelemaan! ;) Välillä tulee semmosta sarjapaukkua että miettii vaan kehen tyttö on tullu...! ;D (Sori Senni, oli pakko paljastaa...!)

5. Sennillä on ruskeat silmät, ja piiiitkät tummat ripset. Maailman kauneimmat. :)

6. Sennin mielestä reissaaminen on mukavaa! Tai ainakin vielä vähän aikaa sitten oli. Tuntuu että nyt taidetaan elää siinä vähän murrosvaihetta, kun...

7. ...kaikki rutiinin muutokset ja erilaiset äänet on alkanu aiheuttaa levottomuutta. Koti ja tutut äänet on Senninkin mielestä maailman paras ja turvallisin paikka! :)

*********
Sitte mun vuoro. :)

1. Inhoan johtoja. Oon yrittäny jo vuosia keksiä langatonta sähkönsiirtoa tähän johto-ongelmaan. ;) 

2. Oon joissakin asioissa aika periaatteellinen. Jos kerran säännöissä käsketään toimia tietyllä tavalla, niin sitten sitä täytyy noudattaa. Esim. jos uima-altaan reunalla on kyltti "ei saa hypätä", niin sillon sinne altaaseen ei hypätä. Tai inva-paikalle ei pysäköidä ellei Senni ole kyydissä ja autossa pidetään turvavyöt kiinni oli sitten kuinka lyhyt matka kyseessä ja ohjekirjat luetaan ensin läpi koska ne niin käsketään tehdä...jne.! Kuulostaako tiukkapipoiselta ;)

3. En kuitenkaan ole yhtään tiukkapipo, vaikka edellisestä vois herkästi niin päätellä :) 

4. Tykkään tehdä pieniä "palveluksia" ja "hyvän päivän tekoja", esim. kaupan kassalla joskus päästää kiireisemmän edelle, tai opastaa joku tiettyyn paikkaan tms. Mitä pikku tekoja sitä nyt ikinä vastaan tulekaan kun tuolla kylillä liikkuu. Niistä tulee valtavan hyvä mieli itelle. Suosittelen. :)

5. Mutta on mullakin huonoja päiviä. Mutta sillon en paljon kotoa pois lähde. Ja itteäni kun tässä vuosien varrella on joutunu enemmänki tutkiskella, niin oon huomannu, että useimmiten kun oon surullinen, se näkyy minusta äkäilynä ja yleisenä pahantuulisuutena. Itken mieluiten yksin.

6. Oon ihan eri ihminen ku neljä vuotta sitten. Sennin sairaus on opettanu niiiiiin paljon asioita. Jo ennestään kärsivällisenä ihmisenä oon vieläkin kärsivällisempi.(Paitsi tietyissä asioissa edelleen "mullekaikkinytjaheti"-tyyppinen!) 
Olen nyt paljon vahvempi, mutta toisaalta myös paljon herkempi. Herkempi ilolle ja onnenhetkille, ja herkempi ymmärtämään myös muiden kipuja.

7. Rakastan huumoria ja nauramista! (kukapa nyt ei rakastaisi...!) Parhaiten uppoaa semmonen huumori, kun joku laittaa hassun peruukin päähän, hullut lasit nenälle ehkä vielä viikset ja heittäytyy johonki huvittavaan rooliin ;D Ja tätä tulee itekkin toisinaan harrastettua....terveisiä vaan sukulaisille! ;D
 Tilannekomiikka on arjen suola ja huumoria voi repiä niin monesta asiasta!! Ja onnekseni omistan maailman huumorintajuisimman miehen! :)

-Reeta-

*********

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lomailua

 Nyt on Senni pakattu ja viety lomailemaan hoitokotiin. Äitillä ja isillä koittaa siis ruhtinaallinen 5vrk:n akkujenlatausjakso, jaksaa sitte taas ihan uudella innolla hoitaa Senniä. Senni on tavallisesti yhteensä 7vrk kuukaudessa hoidossa ja se on toistaseksi ollu meille toimiva ratkaisu. Ja tämä hoitopaikka on tuossa aika lähellä, n. 7km:n päässä keskustassa. 

Mistä tietää että tämä on tytön laukku?! ;)


Kuorma lastattuna!
Vaikka Senni on ollu säännöllisesti hoidossa siitä lähtien ku sai diagnoosin, ei se ole vieläkään helppoa sitä sinne jättää. Vaikka todella hyvän hoidon Senni siellä saa, siitä se ei johdu. Eka päivä menee yleensä "märehtiessä", toinen totaalisessa väsymyksessä, kolmas siitä väsymyksestä pikkuhiljaa toipuessa, neljäntenä ja viidentenä on jo virtaa tehä kaikkee kivaa ja extemporejuttuja, viimeisinä päivinä alkaa jo ikävä tulla ja hakupäivänä on ihana saada Senni taas kotiin! Loma siis tehnyt tehtävänsä! ;)
No, ei se nyt aina ihan noin mene, ja kyllä niistä ekoistakin päivistä osaa ottaa ilon irti ja nauttia kun ei tartte olla koko ajan korvakuulolla mitä tapahtuu, tai kulkea kellon kanssa millon on lääke- tai ruoka-aika jne. Tekee hyvää välillä päästä täysin irti kaikesta tästä hoitovastuusta. Ja nukkua!

Mutta miten hiljanen tämä talo onkaan ku Senni ei oo kotona! Vaikka Senni ei mitään osaa puhuakaan, eikä ääntä juuri pidä, mutta silti. Joku puuttuu.

Rinsessan oma.

Mutta nyt painaa jo uni silmää, eikä ajatus enää kulje, joten lopetan tämän postauksen tähän. Katotaan mitä saan viikolla aikaseksi, vai saanko mitään! ;)

-Reeta-

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Vertaistuesta

 Olipa asia sitten mikä tahansa, hammasraudoista vakavaan sairauteen (heh, molemmista kokemusta!), niin vertaistuki on aina enemmän kuin hyvä juttu. Niin iloisessa kuin surullisessakin asiassa. Siinä tuntee kuuluvansa tiettyyn joukkoon ja kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja jaettu ilo on suurempi kun taas vastaavasti jaettu suru huomattavasti kevyempi. Ainakin hetken matkaa. Ja mitä raskaammasta ja vaikeammasta asiasta on kyse, niin vertaistuen merkitys korostuu. On niin "helpottavaa" huomata, ettei ole asian kanssa yksin. Ja mikä tunne se onkaan kun ei ehdi kuin puoli lausetta sanoa, niin joku saman kokenut jo tuumaa että "meillä on ollu just tommosta" tai että "oon aatellu ihan samaa" tai "tuntuu samalta"! Ei tarvi selitellä. Ja näinkin harvinainen sairaus kuin incl on, joutuu jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin lähes viikottain selittämään ja kertomaan sairaudesta siitä tietämättömälle. 



 Toisaalta vertaistuen myötä muilta perheiltä saa hyviä vinkkejä ja kokemuksia arkea helpottamaan. Ja ite koen myös tärkeänä ja hienona nähdä perheitä, jotka ovat jo lapsensa menettäneet ja huomata, kuinka he ovat siitä selvinneet ja elämä jatkunut kenties ihan uusin, yllättävin kuvioin. Miksi siis ei mekin selvittäisi...





Tänä viikonloppuna olisi ollut taas vertaistuen saamisen mahdollisuus incl- yhdistyksen kevätpäivien merkeissä. Mutta meiltä sinne lähteminen jää tälläkertaa väliin, Sennikään ei ole hoidossa, ja tarkoitus olisi, että vanhemmat pääsevät virkistäytymään ilman lasta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, näissä tapaamisissa saa nauraa itsensä kipeäksi!! Kyllä, myös incl -lapsen vanhemmat voi nauraa! ;) Terveisiä vaan kaikille perheille sinne Säkylään, viettäkää oikein rentouttava viikonloppu! 
Terkkuja!! ;)




Löysin sopeutumisvalmennuskurssilta saadun monisteen incl - perheiden verkostosta. Yhtäkkiä meidän elämään tuli Sennin sairastumisen myötä tämmöinen määrä eri tahoja, joiden kanssa on tehty ja tehdään edelleen yhteistyötä. Kenen kanssa enemmän, kenen vähemmän.  Aina se ei oo ollu helppoa ja sitä monesti ajatteli, että miksei me voitasi vaan elää "normaalia" elämää ilman kaikkea yhteistyötä ja kodin avaamista vieraille ihmisille. Mutta nyt siihen on jo tottunut, ja se ON meidän normaalia elämää. :) 
Mutta toisinaan joutuu myös takkuamaan joidenkin tahojen kanssa esim. jostain etuudesta, ja se jos mikä kuluttaa voimia. 
Tähän liittyen kirjoitan vielä runon, joka on tuon samaisen monistenipun viimeisellä sivulla:

Ei kukaan saa valita lastaan,
vaan lapsi valitsee vanhempansa.
Siksi on turhaa -
se harmittelu lasten vanhemmille,
silloin kun he pyytävät
jotain lapsilleen.
Mieluummin hekin soisivat
kaikkien syntyvien lapsien
olevan täydellisen terveitä.
Niin ei kukaan tarvitsisi
erityisiä järjestelyjä
erityisavustajia
erityisiä kulkuneuvoja
erityisiä leluja
erityisiä mitään. 

Sirpa Lammi: Mistä sellainen laki?



Ps. Sennille kuuluu tänään ihan hyvää, herättiin ihanaan naurunhekotukseen :) Se oli kylläkin pieni epilepsiakohtaus, mutta se ääni on niiiiiin hellyyttävä!! Mutta näyttäis tulevan hyvä päivä Sennille, ku on niin kirkassilmäinen neiti ja muutenki aika "let's go fiilis" tytöllä! ;) Just äsken sain jopa pienen hymynhäivänkin ku kävin höpöttämässä Sennille! Ne on nykyään todella harvinaisia, ja tälläkin hymyllä mennään taas pitkälle!!! :)

Viikonloppuja teille kaikille!! Ja kiitos kaikista mukavista kommenteista. :)

-Reeta-


tiistai 22. maaliskuuta 2011

Nostalgiaa ja päiväunia

Tänään oli pitkästä aikaa Sennillä tosi hyvä päivä! Tänään se hyvä päivä tarkoitti sitä, että Senni oli tosi rauhallinen ja levollinen ja nukkui piiiitkät päikkärit omassa säkkituolissaan keskellä tuvan lattiaa kaiken touhun keskellä. Ja äitikin sai tehtyä omia juttuja kaikessa rauhassa. :) 



Nuo omat jutut oli tälläkertaa aika nostalgisia, nimittäin oon alkanu laittamaan omia koulu- ja luokkakuviani ja muita koulumuistoja talteen sillai hauskasti kansioon. Skräppäykseksikin sitä puuhaa kuulee nimitettävän kylillä ;) Ja noita muistoja ettiessä oon löytäny vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä ja vaikka mitä hauskoja juttuja ja muistoja! Niitä läpikäydessä oon saanu kyllä monet hymyt huulille ja itsekseen ääneen naureskelua! ;D 






Tänään kävin läpi kaikki lapsuuden  kirjeenvaihtokavereilta saadut kirjeet ja niputin kaikki omiin nippuihin lähettäjän mukaan. Ei niitä malta poiskaan heittää, ihania muistoja!! :) 








Tuota valokuvakansiota sain taas vähän eteenpäin, yllättävän hidasta puuhaa, kun yrittää muistella ja ettiä just tiettyyn vuoteen liittyviä muistoja ja sitten asetella ne jotenki kivasti. Mutta rentouttavaa puuhaa, etten paremmin sanois! Paitsi että keittiön pöytä on täynnä mun askartelujuttuja kun ei niitä viiti joka välissä poiskaan kerätä...



Eskarijuttuja

Runoja ja muita ajatuksia, 10vuotiaana



 Vanhoja ala-asteen ainekirjotusvihkojakin löytyi, yllättävän hyviä kertomuksia sitä on tullu kirjotettua! "Seikkailu pyramidissa" ja "Kolkon takametsän hautausmaa" oli kyllä huvittavia tarinoita. :) Jälkimmäinen mukamas kauhutarina ;D Yllättäviä ja jännittäviä juonenkäänteitä ja aika kuvainnollista tekstiä, eipä taitais nykyään enää onnistua. Olispa hauska omistaa lapsen mielikuvitus vielä aikuisenakin!! :)


Mutta kaikkein parhaimmat naurut sain tuosta kuvassa päällimmäisenä olevasta "spurtista", päiväkirja yläasteelta! Ai että, oon niin elävästi päässy niihin hetkiin jotka jo olin unohtanu. Ja mäkun luulin että mä oisin ollu sillon jo kovinki aikuinen...! ;)


 Ihania muistoja kaikki. Mutta ihanaa olla "jo aikuinen". :)


-Reeta-

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Suklaapiirakkaa ja helmililjoja

Helmililja
Aatella! Kaks viikkoa ollu blogi elossa ja jo yli 2000 sivukatselua paukkuu rikki! Oon kyllä ihan otettu, empä olisi arvannu! :) Mutta siitä kiitos kuuluu teille lukijat ja vierailijat! Mukavaa kun ei tartte yksin täällä höpötellä. :) Sen kunniaksi päätettiin Sennin kanssa vähän juhlistaa asiaa ja leipoa jotaki hyväskää. Ja perinteiset suklaapalat on niitä takuuvarmoja herkkuleivoksia! Meillä on Sennin kanssa hyvä työnjako aina keittiössä; äiti tekee hommat ja sotkee koko keittiön samalla kun Senni kuuntelee tarkkaavaisesti kilinää ja kolinaa, maistelee taikinaa ja haistelee ihania tuoksuja jotka lähtee uunista kakun kypsyessä. Ja tietenkin valmista kakkua pitää Senninkin saada maistella! :)


Suklaasuu :)

Suklaapalat
(ei todellakaan mikään 'vhh'versio, vaikka sitä ruokavaliota muuten pyritäänkin noudattamaan, joskus voi herkutella hyvällä omallatunnolla!!) :)

3 munaa
4 dl sokeria
225g voisulaa
2,5 dl maitoa
6,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
4rkl kaakaojauhetta (tummaa)
2 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri, lisää voisula. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää varovasti taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja paista 200° noin 20min.

Kuorrutus
4dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50g sulaa marg. (ite käytän voita!)
n. 4 rkl vahvaa kahvijuomaa

Sekoita kaakao, tomusokeri ja vaniljasokeri, lisää sula rasva. Lisää kuumaa kahvia vähitellen, kunnes seos on sopivan notkeaa. Levitä vähän jäähtyneen kakun päälle. Koristele halutessa millä keksit ja herkuttele! :)


Herkullista sunnuntaita teille kaikille!
-Reeta-

torstai 17. maaliskuuta 2011

Ulkona piiiitkästä aikaa!


Mahtavia ulkoiluilmoja ollu ja Senninkin kanssa uskallettiin "ulostautua" pitkästä aikaa! Eipä kyllä kovin pitkään ehitty olla, kun neidillä on ollu nyt vähän huonompia päiviä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja itku tuli jostain syystä ulkona ollessa. Jotenki ollu niin kovin epileptinen ja tyytymätön olemukseltaan. Kuulemma antibiootit ei oikeen sovi yhteen epilepsialääkkeiden kanssa, joten saattaa olla yhtenä syynä siihen. Ja ehtihän Sennillä olla jo pari viikkoa kuuri päällä, joten ei ihme jos oireilee. Toisaalta Sennin kohalla on ollu melkeempä aina niin, että rajun infektiotaudin aikana incl on aina jonkun verran edennyt ja alkanu oireilemaan enemmän. Lääkityksiä siis täytyy taas varmaan kohta päivittää ja lisäillä. Mutta ulkona kuitenki päästiin edes käymään ja muutama kuvakin saatiin napattua :) 



Senni sai viikonloppuna ihkauuden mummun tekemän ihanan villatakin, edelliset oli jo niin kittanoita, eli siis pieniä ;), joten tuli tarpeeseen. Ja niin ihanan värinenkin! Mistä se johtuu että kaikki vaaleanpunainen ja hempeä on niiiin ihania värejä Sennille (ja ehkä vähä itellekki).....!? Taitaa johtua keväästä :) Vaikka toisaalta rakastan myös voimakkaita syksyn värejä, mutta ne on kivoja oikeestaan vaan syksyllä. :)



Ihanat pienet virkatut nappikoristeetkin mummu jaksanu tehä. Senni kiittää "vaarinmummua", terveisiä vaan Vaasan suuntaan! :)



Ja tämän kuvan myötä terveiset Tampereen suuntaan, ISO kiitos vielä haalarista, on ollu todella hyvä käytössä ja kauniskin!:) Ollaanki ihmetelty miten sitä ollaan tähän asti edes pärjätty ilman noita pitkiä vetskareita hihoissa ja lahkeissa, niin paljon helpompaa pukeminen! Senni vaan vähän "totinen torvensoittaja" kuvassa...



Talvi on kyllä kaunista aikaa. Tykkään ite kyllä kaikista vuodenajoista, enkä edes osaa laittaa niitä mitenkään paremmuusjärjestykseen. Kaikissa oma viehätyksensä. Ja nyt saa nauttia kevään tulosta! Kuuluuhan se rapakelikin kyllä valitettavasti kevääseen, mutta täytyy hakea muutama pajunkissaoksa maljakkoon, ni eiköhän sekin iloksi vielä muutu!:) Ja kun kesä koittaa, pääsen tuunailemaan tuota kuvassa taustalla näkyvää grillimökkiä! Viime kesänä jo alotin, mutta kesken jäi. Sitä ootellessa, me nautitaan Sennin kanssa keväästä ja kohta pajunkissoista. Ne tuntuu Sennistä mukavalta kun niillä silittelee poskea. :)

-Reeta-

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Jumpan pyörteissä!

Sennin kanssa kotiuduttiin sairaalasta perjantaina, eli siis pitkänsitkeä tauti selätetty! 
Senni on sinnikäs neiti :) 


Tänään alkoi, tai siis jatkui heti Sennin arkityö, nimittäin jumppa, virallisemmin fysioterapia. Sennille ja kaikille incl-lapsille ehdoton juttu ennaltaehkäisemään mm. virheasentoja, pitämään yllä nivelten liikkuvuutta ja joustavuutta, ja myös äärettömän tarpeellinen ennaltaehkäisemään kipuja. Lisäksi Senni nauttii valtavasti rentouttavasta hieronnasta ja kosketuksesta sekä läheisyydestä ylipäänsä. Lähes joka kerta Senni rentoutuu ihan silminnähden, ja ottaa pikku kauneusunet jumpan aikana. Vai liekö sitten vaan niin laiska että uni tulee jumpatessakin! ;)


Tänään keskityttiin pääasiassa Sennin käsiin, sormiin ja aristavaan oikeaan olkapäähän ja niiden liikeratoihin. Pitkä tauko jumpassa aiheuttaa heti kangistumista, joten isot liikeradat saattaa aiheuttaa heti kipua. 


"Minä poljen, sinä ohjaat...!" :)

Mutta hyvin Sennin nivelet vielä liikkuu ja on tosi joustavat ja rennotkin! Kyllä se liikunta vaan on tärkeää ite kullekin, 
jumppailemisiin! ;)

..............................................

Pakko vielä lisätä viikonlopun kirpputori löydöt tähän perään! Nää on näitä "toiselle romu, toiselle aarre" -löytöjä. ;) Ja mulle tietysti aarteita. Romuissa ja vanhoissa tavaroissa on jotain kaunista, pitää vaan osata kattoa oikeasta kulmasta ja oikeilla "laseilla"! ;) 
Tykätköön ken tahtoo, minä ainakin! :)


Ruosteen raiskaamat vanhat maustepurkit pääsi koristamaan maustehyllyä, ihanat!!


Ihanan hempeän sininen vanha peltinen vehnäjauhopurkki sai uuden elämän meillä!


Tämä söpöäkin söpömpi mansikkakahvikuppi huusi yksinäisyyttään myyjän pöydässä. Hintaa tällä suloisuudella taisi olla 15senttiä. Ei paha. ;)


Vanhoja englantilaisia kahvikuppeja ja arabian sinikukallinen vanha lautanen - sopii niin kivasti toisiinsa!


Ja tässä kaikki uudet tulokkaat sulassa sovussa keittiön hyllyillä. Kirpputorit kunniaan! :)

-Reeta-

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kotiinlähdön odottelua

Tänään ollaan pärjätty hienosti jo ilman lisähappea! Senni on sinnikäs neiti :) Joten kotiinlähtöä uskaltaa jo alkaa odottamaan, ihanaa! Kohta saa taas nuuhkutella niitä ihania pikku käsiä ja hiuksia ja kaulaa ja varpaita ja pusutella posket ihan märäksi ja kilpailla kumpi saa rutistaa Sennin ekana syliin!! :) Onhan niitä saanu tehä tietysti sairaalassakin, mutta ei se oo tietenkää sama asia. Sitäpaitsi siellä haisee vaan sairaalalta, ei oo kiva nuuhkutella ja kaikkia letkuja ja piuhoja saa varoa.
Ja odotan myös että saan laittaa Sennistä tuoreita kuvia tänne.
 Mutta sitä ootellessa, aurinkoa ja kevättä rintaan!

Järveltä

Räystäät alkaa tippua ;)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

"Pientä" projektia

Senni edelleen osastolla happea haukkaamassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sikäli hyvä tilanne että uskalletaan pitää kokonaan välipäivä, eikä mennä tänään sairaalaan ollenkaan. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta luuletteko ettei täällä podeta huonoa omaatuntoa... :/

Mutta täytyy nyt yrittää ottaa "ilo irti" tästäkin "vapaasta". Tänään saan siis jatkettua "pikku rojektiani", Sennin sängynpeiton virkkaamista! Oon vasta ihan nyt viimesen kuukauden sisällä opetellu virkkaamaan isoäidinneliöitä (kyllä, vasta nyt oppinu!!) , ja kun niistä viimein alko tulemaan neliöitä, niin tavotteet heti korkealle ja pakko saada peitto kasaan! Löyty niin ihanan värisiä lankojakin, just Sennille sopivia. Mutta tosiaan tavotteeseen on vielä matkaa, vasta kolme neliöä kasassa Sennin peittoa varten...ja muutama enää puuttuu...heh.. *kylmää naurua* Ja sitä paitsi täytyy tehä aikuisten sängyn kokonen peitto, nimittäin tuo lastensänky alkaa käydä kohta pieneksi, ku neiti alkaa olemaan jo niin pitkä ja tilalle tulee sitte aikuisten sänky.

Jospa nyt ainakin muutaman neliön sais kasaan tänään. Jos tekis vaikka yhenki päivässä ni se ois jo aika monta kuukaudessa! :) Nuohan vois muuten kiinnittää tuohon nykyiseen vaaleanpunaseen sängynpeittoon....hmm, siinä vois olla ideaa!
Tää lähtis ny virkkaamaan! :)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Osastohoitoa

Olipas ihana tunne nukkua koko yö putkeen! Eilen tosiaan vietiin Senni osastohoitoon sairaalaan, happiarvot oli niin matalat. Muuten kaikki on ihan ok, antibiootti purru ja tulehdusarvot laskenu normaaliin, mutta kova limasuus aiheuttaa ongelmia keuhkoissa. Senni ei jaksa yskiä, joten sitä herkästi kerääntyy. Mutta tilanne siis oli niinkin hyvä että uskallettiin lähteä molemmat kotiin nukkumaan. Ja hyväähän se teki, voi pojat!:) Tänään sitte takaisin Sennin luokse.

Mutta sitä ennen taidan keittää iiiiison mukin kuumaa kaakaota, käpertyä sohvannurkkaan, ehkä nostaa oikeen jalat pöydälle ja nautiskella hetken ihan rauhassa ja lueskella vähän jotain ihania lehtiä. Pikku lenkkiki tekis kyllä hyvää tuolla mahtavassa auringonpaisteessa! Mutta toisaalta ei pidä liikaa rehkiä ;) Nimim. *viikkosiivous vieläkin tekemättä*

Älkää tekään rehkikö liikaa!! :)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tästä se lähtee :)

Huh. Iso askel otettu ja uskalsin lähteä mukaan bloggaamisen maailmaan! Täällä sitä nyt ollaan :)

Kulunu viikko vierähti meillä vähän ikävämmissä tunnelmissa, Sennillä keuhkokuume, joka vaivaa edelleen. Välillä antibioottikuuri näytti tehneen tehtävänsä mutta nyt täytyy varmaan lähteä osastolle hoitamaan tauti pois, kuume lähti uudestaan nousuun.. Incl-lapset on niin kovin herkkiä saamaan pöpön kuin pöpön ja sairastelu on aina astetta vakavampaa. Toisinaan jopa kohtalokasta.
Pikku potilas ja Eino-hoitaja

Eilen päästiin miehen kanssa vähän tuulettamaan päätä, ja tämä rouwa piristi itteään uusilla ihanilla kevätkengillä ja isolla kimpulla valkoisia tulppaaneita! Ja ah, mikä ihana aurinkoinen ilma, piristää kummasti mieltä!
Paavo nuuhkii uusia tulokkaita


Nautitaan auringosta! :)